Säästäminen – Voiko säästämiseen jäädä koukkuun?

Liiallinen rahojen laskemisen ja budjetin jatkuva kirjaaminen voi aiheuttaa elämää rajoittavan pakkomielteen. Yksi adikktoivimpia asioita on nimenomaan raha. Addiktio näkyy monissa muodoissa. Rahapeliriippuvainen on addiktoitunut ottamaan riskiä tuplatakseen rahansa, himosäästäjä addikoittuu tulot > menot kaavaan ja pyrkii jäämään mahdollisimman paljon pinnan yläpuolelle joka kuukausi, molemmissa addiktioissa kyse on loppujen lopuksi rahasta. Toisaalta perimmäiset syyt hamstraamiseen ja säästämiseen todennäköisesti löytyy kontrollin etsimisestä, kun taas rahapelien pelaamiseen jännityksen etsimisestä.

Rahapeli nappuloita

Säästäminen arjessa

Säästäväisyys itsessään on tietenkin loistava ja tavoilteltava luonteenpiirre, mutta ultimaattinen nuukuus voi aiheuttaa elämää liiaksi rajoittavia tapoja. Taloudellisesta riippumattomuudesta kertovien säästö blogien kirjoituksia lukiessa, herää väkisinkin kysymys – miltä tuntuu asua äärimmäisen säästeliään ihmisen kanssa? Säästäväisyys voi mennä liiallisuuksiin ja alkaa vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteisiin. Jatkuva “lokkeilu” ja pihistely ei ole miellyttävää ympärillä oleville ihmisille. Numeroiden laskeskeleminen ja ynnääminen voi pahimmillaan johtaa siihen että, ei pysty ajattelemaan enään mitään muuta. Normaaleihininkin asioihin “kuluttaminen” saattaa alkaa ahdistaa ja negatiiviset tunteet valtaavat mielen.

Lokki lentää

Koska äärimmäinen säästäväisyys on jo piheyden puolella?

Toisenlaista säästämistä on muiden kustannuksella eläminen. Melkeimpä kaikki meistä tuntee sen yhden tyypin joka aina “säästää” muiden kustannuksella. Yleensä puhutaan pienistä kulueristä, mutta kun niitä kasaantuu vuosien ajoilta, eikä vastapalveluksia heru, voi koko ystävyys olla tiensä päässä. Yksi yleisimpiä tarinoita liittyy mökkivieraisiin. Vieraat pyrähtävät paikalle perheineen ja olettavat että mökin omistajat kustantavat koko huvin. Vieraalle on vaikea sanoa suoraan asiasta ja tätä voi jatkua vuodesta toiseen.

Jo lasten saduissa on hahmoja jotka kuvastavat äärimmäistä säästeliäisyyttä. Roope Ankka tunnetaan kistaana, mutta erittäin rikkaana setänä. On sanomattakin selvää että varakkuus ja säästäväisyys kulkevat käsi kädessä. Säästäväisyys itsessään on positiivinen ominaisuus, piheys taas mielletään negatiiviseksi. Vaikea asia on siinä, missä menee raja. Säästäminen voi olla tapa hallita ympäristöä, joka muuten tuntuu hallitsemattomalta

Onko saituus äärimmäistä itsekeskeisyyttä vai järkevää pahan päivän varalle valmistautumista?

Kun säästäminen alkaa vaikuttaa lähipiirin hyvinvointiin, on syytä miettiä säästämisen perimmäisiä syitä. On hyvä miettiä säästääkö tulevaisuuden varalle vai pakonomaisesti etsien turvaa rahasta. Jos säästämisellä pyritään täyttämään jotain turvattomuuden luomaa aukkoa, on syytä miettiä turvattomuuden tunteen alkulähdettä. Jos jatkuva hintojen vertailu ja rahojen laskeminen alkaa olla pakonomaista toimintaa joka vie suuren osan päivästä, on se muodostunut ongelmaksi. Jatkuva rahan ajattelu aiheuttaa elämään ahdistusta, aivan samalla tavalla kuin rahan puute. Jos rahaa ei voi käyttää edes arkipäiväisiin ja tarpeellisiin hyödykkeisiin ilman sen aiheuttavan negatiivisia tuntemuksia, pitää omaa suhdetta rahaan miettiä. Yltiösäästämisestä voi kuitenkin päästä eroon. Ei tarvitse ruveta tuhlaamaan hullunlailla päättömiin asioihin, mutta voi miettiä mistä itse nauttii. Sijoittaminen omaan hyvinvointiin on äärimmäisen tärkeää ja ihmisten pitää voida myös nauttia työnsä tuloksesta.

 

“Säästäväinen ajattelee tulevaisuutta, puntaroi vaihtoehtoja ja toimii järkiperäisesti. Pihi asettaa säästämisen korostetusti etusijalle kaikissa asioissa. Siitä tulee pakkomielle”

Filosofi, tietokirjailija Eero Ojanen

Comments (0)

Leave Comment